IES Leonardo da Vinci, Alicante (opettaja)
Vaihdon kohde: IES Leonardo da Vinci, Alicante
Vaihdossaoloaika: 11.-18.2.2024
Vaihto-ohjelma/ Vaihdon rahoitus: Erasmus+
Kuvaus kohdemaasta ja kaupungista
Alicante on samannimisen maakunnan pääkaupunki Valencian itsehallintoalueella. Alicante on asukasluvultaan jatkuvasti kasvava kaupunki, jonka asukasmäärä on reilut 337 000 asukasta. Pääkieliä ovat espanja ja valencia.
Alicanten ilmasto on tyypillinen välimerellinen. Kesäaika on kuumaa ja kuivaa. Talvella viileää, mutta ilmankosteus voi olla korkeaakin. Kulunut talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin ja vesisateet ovat enemmän kuin toivottavia. Tosin saapumisiltanani sunnuntaina 11.2. oli niin kylmää, että turvauduin toppatakkiin kaupungille lähtiessäni.
Alicantelaiset ovat ainakin ensinäkemältä ystävällistä väkeä. Ystävällisen hola-tervehdyksen kuulee tämän tästä. Ainakin espanjankielisiä kohteliaisuuksia olisi hyvä osata itsekin.
Jakson tavoitteet ja tehtävät
Minun pääasiallinen opetusalueeni Jedussa (sote-ala) on Lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisala. Opetan myös Kasvun ja osallisuuden edistäminen -tutkinnon osassa sekä ikääntyvien hoidon ja kuntoutuksen osaamisalassa. Myös taideaineet kuuluvat minun opetusalueeseeni.
Työnkuvaani kuuluu myös käytännön jaksojen eli työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ohjaukset sekä näyttöjen arvioinnit yhteistyössä työelämän kanssa. Näitä ympäristöjä ovat varhaiskasvatuksen työympäristöt, perusopetuksen oppilasryhmät, lastensuojelu (perhekodit), kehitysvammaisten sekä vanhusten ryhmäkodit ja toimintakeskukset.
Työtehtäväni Erasmus-jaksolla oli pääasiassa yhteydenpito yhteyshenkilöidemme kanssa, aikatauluista sopiminen ja huolehtiminen, että opiskelijaryhmäni vierailut toteutuivat suunnitelmien mukaan. Opiskelijat raportoivat myös itse kuluneista kahdesta viikostaan Alicantessa. He osasivat tehdä yhteistyötä todella hienosti. Oli ilo seurata, miten he osasivat käyttää 360-kameraa sekä raportoida englanniksi käyntikohteistaan sekä liittää nämä kaikki thinglink-sovellukseen aivan esimerkillisesti. Thinglinkin käyttö itsessään on jo uraa uurtavaa dokumentointia ja pioneerityötä Jedussa.
Tavoitteitani Erasmus-jaksolle olivat:
- espanjalaiseen hoitoalan arvoihin, työmenetelmiin, välineisiin, materiaaleihin ja ylipäätänsä työkulttuuriin tutustuminen ja vertailu omaan kasvatus- ja hoitoalaamme omalla alueellamme Suomessa
- uuden oppiminen ja uusien käytänteiden hakeminen omaan opetukseen
- kielitaidon (englanti) ylläpitäminen ja kartuttaminen
Jakson aikataulu
Olin jo Erasmus-jakson suunnitteluvaiheessa toivonut sellaisia tutustumiskohteita, jotka sopivat minun edustamaani osaamisalaan sekä opetussisältöihini. Mainitsemani kuusi opiskelijaa ovat jokainen suuntautuneet Sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisalaa. Ensimmäisen viikon aikana he pääsivät tutustumaan juuri heidän osaamisalaansa vastaaviin paikkoihin kuten sairaaloihin ja koulun laboratoriotyöhön. Myös toisen viikon tutustumiskohteet palvelivat osaltaan heidän opintojaan ja laajensivat kuvaa hoitotyöstä sairaalamaailman ulkopuolelta:
Maanantaina 12.2. teimme tutustumismatkan ainutlaatuiseen leprasairaalaan (The Fontilles Sanatorium hospital). Sairaala sekä sen ympärille kehittynyt suljettu yhteisö oli aloittanut toimintansa vuonna 1909. Maailmasotien välisenä aikana yhteisössä eli n. 400 spitaalista. Tänä päivänä sairaala toimii kehitysvammaisten sekä vanhusten hoitopaikkana. Leprapotilaita on hoidossa kolme henkeä. Vierailun aikana saimme tuhdin paketin tietoa leprasairaudesta, sen syistä sekä niin vanhoista kuin nykyisistä hoitomuodoistakin. Vanha hoitomuotohan on tietysti ollut sairaan eristäminen – lopuksi elämäänsä. Tuo leprasairauden historia kiinnosti minua eniten. Onhan se käsitteenä tullut tutuksi kansakoulun uskonnon tunneiltakin.
Tiistaina 13.2. vierailimme yksityisessä päiväkodissa (Escuela Infantil Gran Via) sekä autismikeskuksessa (Centro de dia y Residencia Para Persons con Autismo). Autismikeskuksessa ikähaitari oli varhaiskasvatusikäisestä nuoriin sekä aikuisiin. Osa asiakkaista vietti päivät keskuksessa ja asui muutoin kotonaan. Osa asui pysyvästi keskuksessa.
Keskiviikkona 14.2. vierailimme yksityisen omistamassa vanhainkodissa (Residencia de Mayor da Rosa), jossa oli lähinnä varakkaita vanhuksia.
Torstaina 15.2. ja osallistuimme IES Leonardo da Vinci -ammattikoulun laboratoriotunneille. Ensimmäinen oppitunti tapahtui laboratoriossa, jossa tehtiin kokeellista solututkimusta. Pääsimme mekin harjoittelemaan esim. pipettien ja mikroskoopin käyttöä. Opiskelijat olivat jo perustason opinnot tehneet ja olivat nyt vuoden pituisessa koulutuksessa, josta osa aikoi jatkaa yliopisto-opintoihin ja osa hyödyntää taitojaan työelämässä. Minkä panimme merkille opiskelijoiden työskentelystä laboratoriossa, oli käsihygienia. Kaiken piti olla steriiliä, jottei syntyisi kontaminaatiota. Opiskelijat pesivät käsiään, käyttivät suojakäsineitä ja käyttivät absoluuttista alkoholia välineiden puhdistukseen. Mutta samanaikaisesti he käyttivät kännyköitään tai tietokoneen näppäimistöä osana omaa työskentelyään!
Jälkimmäisellä oppitunnilla pääsimme tutustumaan audiologian tunneille – korvan anatomian saloihin sekä korvan tutkimusmenetelmiin. Saimme perehtyä vanhempaan sekä modernimpaan välineistöön. Minunkin tärykalvoni kunto tarkastettiin kynän muotoisella kameralla, josta oli yhteys kännykän sovellukseen. Moderni ja halpa tutkimusväline (hinta reilut 20 € / kappale). Audiologia-koulutus kestää vuoden ja opiskelijoilla on oltava perustason tutkinto suoritettuna. He työllistyvät mm. yksityisiin GAES-kuulontutkimuskeskuksiin. Vastaavan tasoista koulutusta ei meillä Suomessa ole.
Perjantaina 16.2. osallistuimme ’hoiva-avustajien’ simulaatio-oppitunnille seuraamaan, miten he kylvettivät sängyssä makaavan vuodepotilaan (nuken), vaihtoivat hänelle vaatteet sekä lakanat. Paljon samoja käytänteitä löytyi verrattuna suomalaiseen, mutta erojakin oli mm. peittolakanan asettamisessa. Huomiota herätti myös se, että potilaalle ei laitettu sukkia jalkaan. Meidän opiskelijamme vuorostaan näyttivät kuinka käyttää liukulakanaa vuodepotilaan hoidossa.
Miten jakso toteutui?
Hoitoalan menetelmissä oli hyvin paljon tuttua – myös Suomessa toteutettavaa toimintakulttuuria. Hyvin tututulta näytti vanhainkodissa se, että vanhukset kerättiin katsomaan televisiota, ja siinä he sitten nuokkuivat puoliunessa. Tosin myös virikkeitä oli tarjolla, kuten vanhojen levyjen kuuntelua, mikä toi mieleeni meillä käyttämämme muisteluttamisen vanhuksen oman elämänkaaren jäsentämisen välineenä ja osallisuuden lisääjänä. Hieno idea vanhainkodissa oli VR-lasit, joiden avulla vanhukset pääsivät tekemään virtuaalimatkoja haluamiinsa paikkoihin, luontoon tai eri maihin ja maanosiin. Uudesta teknologiasta mainittakoon vielä puhuva siivousrobotti, joka siivosi kaikki talon lattiat joka kerroksesta (taisi vielä mennä itsenäisesti kerroksesta toiseen hissillä).
Leprasairaalan snoezelen-huone eri aistien aktivoijana ja rentouttavana menetelmänä tunnetaan myös meillä, lähinnä ns. valkoisena huoneena vanhusten ja vammaisten palvelutaloissa.
Se, minkä itse koin hyvänä menetelmänä autismikeskuksessa, oli toimintakyvyn kuvaus jokaisesta asiakkaasta. Nämä toimintakyvyn kuvaukset olivat hoitajien nähtävillä seinällä, mikä varmasti auttaa uutta työntekijää ja uuteen työvuoroon tulevaa pääsemään heti perille kunkin asiakkaan tilanteesta. Meillähän nämä ovat tietysti olemassa eri dokumentoinnin sovelluksissa, kuten Hilkassa tai vastaavissa. Kuvasymboleiden käyttö kommunikoinnissa muistuttaa meidän Papunetin materiaalipankkia ja sen käyttömuotoja. Autismikeskuksen aktiviteetit olivat mielenkiintoisia: puutarhan hoitoa, musiikkiterapiaa, kädentaitoja, uima-allas jne. ovat tärkeä osa hoitoa ja kuntoutusta.
Oman opetusalueeni huomioiden minulle on vierailu lasten päiväkodeissa aina matkan kohokohta. Vierailukohteessamme tutustuimme ns. pienten puoleen eli alle kolmivuotiaiden lapsiryhmiin. Lapsilla oli omat (kaikilla samanlaiset) uniformut, jotka vanhemmat pukivat heidän ylleen päiväkotiin tullessaan. Tämähän on tyypillinen tapa espanjalaisissa päiväkodeissa. Lapset olivat juuri syömässä aamupalaa, jonka he olivat tuoneet kotoa mukanaan. Lounas tuli talon puolesta. Suomalaisessakin varhaiskasvatuksessa tuttu pedagoginen menetelmä – projektit – oli myös tässäkin päiväkodissa käytössä. Ajankohtainen projektin aihe oli ’avaruus’.
Uutta ideaa omaan ajatteluuni toi myös ihan pienille eli alle 3-vuotiaille annettava englannin kielen ’kielikylpy’, jota toteutettiin mm. nukketeatterin avulla n. puoli tuntia päivässä. Kielitaito – varsinkin puheen tuottaminen – tarvitsee aika ajoin kielikyvyn. Nytkin oli paikallaan käyttää englannin kieltä eri tilanteissa. Tosin espanjalaisten englannin ymmärtäminen on välillä jokeenkin haasteellista.
Asuminen
Asuminen: Meidän ryhmä (minä + 6 opiskelijaa) majoituimme kaupungin ydinkeskustan korkeimpaan 28-kerroksiseen rakennukseen eli Estudiotel Alicanteen. Hotelli sijaitsee keskeisellä paikalla, joten sijainti on erittäin hyvä. Rantaan on matkaa alle kilometri. Metroasemalle (Luceroksen pysäkki / pääteasema) vain muutama sata metriä. Myös rautatieasema aivan kävelymatkan päässä. Ns. vanha kaupunki kauppoineen ja ruokapaikkoineen on aivan kivenheiton päässä.
Hotelli on siisti, vähän kalseahko, mutta sijaintinsa vuoksi suosittelen sitä tuleville Erasmus-matkalaisille. Hotellissa on tyypillisten hotellihuoneiden lisäksi ns. studiohuoneita, joiden varusteisiin kuuluu pieni keittokomero helloineen ja jääkaappeineen sekä pienehköine astiastoineen.
Muita käytännön neuvoja
Julkiset kulkuneuvot (metro, bussiliikenne) siistejä ja kulkevat jotakuinkin ajallaan. Jos matkustaa ryhmänä, kannattaa ottaa ryhmälippu, johon lataa tarvittavan määrän matkustuskertoja. Sama lippu käy niin metroon kuin busseihinkin. Latauspaikkoja löytyy ainakin metroasemilta. Sunnuntaina metrot ovat ilmaisia kaikilla vyöhykkeillä. Eli sunnuntaina voi käydä ilmaiseksi vaikka Benidormissa asti.
Tutustumisen arvoisia kulttuurikohteita ovat mm. Benacantil-kukkulalla sijaitseva, aikoinaan strategisesti erittäin merkittävä Castell de Santa Barbara, jonka laelle pääsee vaivatta hissillä. Linnoituksen historia on monivaiheinen. Sitä ovat rakentaneet ja hallinneet milloin ibeerit, milloin roomalaiset, milloin arabit, milloin kastilialaiset. Espanjan sisällissodan loppuaikana francolaiset pitivät linnoitusta keskitysleirinä, jonne he sulloivat tasavaltalaisia vankeja.
Argeologinen museo MARQ on tutustumisen arvoinen – ainakin historiasta kiinnostuneille. Pääsymaksu on reilut 3 euroa. Kuvataidemuseo MUBAG sijaitsee 1700-luvun palatsissa. Kaupungista löytyy myös härkätaisteluareena Museo Taurino Alicante, joka toimii niin ikään museona. Areena-alueelle pääsee pienehköllä pääsymaksulla.
Ruokakulttuuri: riisipohjainen paella lienee kuuluisimpia alicantelaisia herkkuja. Myös kalaruuat kuuluvat alicantelaiseen ruokakulttuuriin. Monissa ruokapaikoissa palvelumaksu eli tippi sisältyi jo itse laskuun, joten itse en ainakaan joka paikassa jättänyt kolikoita tipiksi. Kaupungista löytyy myös useita etnisiä ravintoloita, mutta itse en niihin perehtynyt.
Turvallisuus
Kaupungilla on turvallista liikkua, myös julkisissa kulkuneuvoissa, mutta normaalista varovaisuudesta kannattaa pitää huolta. Autoilijat kunnioittavat suojateitä käyttäviä vihreän valon palaessa, mutta paikallisilla on tapana käyttää myös ns. vanhoja vihreitä kulkuväyliä ylittäessään. Tämä tapa näyttää helposti tarttuvan, mikä ei turvallisuuden kannalta ole hyvä asia.
