Oblastni nemocnice Trutnov a.s. /Vyssi odborna skola zdravotnicka Trutnov
Vaihdon kohde: Oblastni nemocnice Trutnov a.s. /Vyssi odborna skola zdravotnicka Trutnov, Tsekki
Vaihdossaoloaika: 06.-19.11.2023
Vaihto-ohjelma/rahoitus: Erasmus+
Kuvaus kohdemaasta ja kaupungista
Tšekki on parlamentaarinen tasavalta, jonka hallituksen päämiehenä toimii pääministeri ja valtionpäämiehenä presidentti. Maa syntyi vuonna 1993, kun Tšekkoslovakia jakaantui Tšekkiin ja Slovakiaan. Tšekissä on 14 lääniä, joista yksi on sen pääkaupunki Praha. Kieli on tsekki, rahayksikkö on Tšekin koruna (CZK) ja asukkaita 10,51miljoonaa (2021).
Trutnov on kaupunki Hradec Královén alueella Tšekin tasavallassa. Siellä on noin 30 000 asukasta. Historiallinen kaupungin keskusta on hyvin säilynyt ja lailla suojeltu kaupunkimuistomerkkialue.
Kaupunki sijaitsee hyvin lähellä Puolan rajaa. Kaupunki vaikutti vireälle ja eloisalle pienkaupungille, jossa oli säilynyt vielä erikoiskivijalkaliikkeet hyvin. Kulttuurielämäkin vaikutti vireälle sekä ulkoilumahdollisuudet olivat hyvät, etenkin erilaisten ulko-urheilulajien harrastaminen (kiipeily, pyöräily, hiihto, laskettelu, juoksu/kävely/patikointi).
Kaupungissa oli myös teollisuutta: elektroniikkateollisuutta, autoteollisuuden erilaisia komponentteja, maataloutta ja panimoteollisuutta. Lisäksi kaupungissa toimi monipuolista yritystoimintaa, joka liittyi infrastruktuurin ylläpitoon, kuten LVI-, rakennus- ja maanrakennuspalveluita. Myös kauppa, ravintola-ala, turismi sekä sosiaalialan palvelut – niin kunnalliset kuin yksityisetkin – olivat osa paikallista elinkeinorakennetta.
Jakson tavoitteet ja tehtävät
Kahden viikon työharjoittelujakso toteutettiin ystävyyskoulun tekemän ohjelman mukaan. Koulu teki ja kertoi harjoitteluohjelman. Harjoittelupaikkana olivat paikallisen Trutnovin aluesairaalan eri osastot.
Harjoittelu suoritettiin laaditun ohjelman mukaisesti eri osastoilla tehden samoja työtehtäviä kuin mitä paikalliset nuoriso-opiskelijat tekivät työharjoittelussaan.
Työtehtävät olivat lähihoitajan työtehtäviä sairaanhoitotyössä ja näitä asioita harjoittelimme käytännössä eli työssäopimme sairaanhoitotyötä “oikeassa isommassa sairaalassa”.
Jokainen vaihdossa oleva harjoittelija sai oman ohjelman harjoitteluosastoista ja itselläni oli harjoitteluosastoina: neurologinen osasto, postoperatiivinen osasto, naisten ja miesten kirurginen osasto sekä gynekologinen/synnytys osasto. Lisäksi kävimme vielä tutustumassa paikalliseen vanhainkotiin sekä saattohoitokotiin (koulun järjestämät tutustumiskohteet, tulkki/opas mukana koululta).
Tämä ulkomaan harjoittelujakso osui omalla kohdallani nappiin, koska olimme juuri aloittaneet sairaanhoitotyössä toimimisen tutkinnon osan opiskelun kotimaassa.
Miten jakso toteutui?
Jakso toteutui mielestäni hyvin ja olen erittäin tyytyväinen kokemaani.
Teimme samoja hoitotyön rutiineja kuin Suomessakin. Huolehdimme potilaiden henkilökohtaisesta hygieniasta (wc-käynnit, suihkutus, pesut) päivän mittaan niiden kohdalla, jotka tarvitsivat apua. Teimme päivittäiset mittaukset ja kirjaamiset, avustimme ruuan jaossa ja ruokailussa, jaoimme lääkkeitä (suun kautta, infuusiot, injektiot) sekä toteutimme erilaisia hoitotoimenpiteitä, kuten insuliinipistoksia, lihasinjektioita, napapiikit, sidosten laittoa, haavanhoitoa ja näytteiden ottoa (esim. virtsa, veri). Lisäksi olimme mukana normaaleissa potilaskohtaamisissa – jutustelussa, lohduttamisessa ja kannustamisessa.
Opein paljon uusia taitoja mm. infuusioiden valmistelua, laboratoriokokeiden valmistelua etukäteen, esilääkityksiä sekä tukisukkien pukemista ennen leikkauksia sekä lisäksi pääsimme mukaan seuraamaan gynekologisella osastolla leikkauksia leikkuusaleissa (neljä eri leikkausta, peräkkäin /4h).
Sängyt ja yöpöydät sairaalassa olivat pääsääntöisesti hyväkuntoisia ja uudenaikaisia, sairaalarakennuksen eri osastot olivat eri vuosikymmeninä rakennettuja joten osa tiloista/osastoista oli vanhoja/ahtaita sekä osa uusia/väljiä.
Aseptiikka oli hieman lepsumpaa kaikella tasolla: hoitajien työkulttuurissa sekä myös potilastilojen siivouskulttuurissa. Työmoraali oli samanlainen kuin meillä, tietokoneilla työskentelyä oli vähemmän henkilökunnalla ja päivittäisten hoitorutiinien tekemiset (mittaukset, kipu/vointi, kipulääkitys/lääkkeenjaot/infuusiot jne) kirjattiin enemmän käsin paperille sekä vuoronvaihdoissa/käskynjaolla tiedonvaihto perustui käsin tehtyihin muistiinpanoihin, lähinnä lääkärit ja osastonhoitajat käyttivät tietokoneita sekä jokaisen osaston tehovalvontahuoneiden hoitajat.
Opiskelijoiden opetuskäytännöt poikkesivat meidän käytännöistä. Kaikki mitä opiskelijat tekivät he näyttivät suoritettavan hoitotoimenpiteen alusta loppuun saakka (aloitusvalmistelut/valmistelu/toimenpide potilaalle/kirjaaminen/suoritusmerkintä) opettajalleen, kaiken piti mennä oikein/oikealla tavalla ja he saivat siitä aina hyväksyntämerkinnän potilaspapereihin sekä vielä läsnäolomerkinnän oppilasvihkoonsa (että ovat olleet harkkapäivänä paikalla läsnä) sekä kirjasivat ylös minkälaisia työtehtäviä olivat tehneet harkkojen aikana kolmannella ja neljännellä luokalla (nähnyt/tehnyt itse/harjoitellut koululla). Meillä Suomessa harjoitellaan koululla ja sitten työssäoppimisessa oma työpaikkaohjaaja opastaa/neuvoo/valvoo että kaikki sujuu oikeaoppisesti.
Ergonomiaa ja kinestetiikkaa harjoitetiin aika vähän hoitotyössä ja heidän omalaisensa potilaan siirtolakanan käyttäminen hoitotyössä oli vielä aloitteluvaiheessa. Hoitotyössä havaittujen erilaisten pahojen haavaumien tai painehaavojen hoitoon ei paneuduttu/puututtu ehkä niin syvällisesti tai niin tarkasti kuin Suomessa. Oppilaiden pukutilat/ruokailutilat/ruokailumahdollisuudet olivat vähän huonossa kantimissa joillain osastoilla, syötiin pukutiloissa tai kellarin käytävillä omia eväitä ja näin teki myös osa henkilökunnasta.
Hoitotyötä tekevien työvuorot sairaalassa olivat 6-18 ja 18-6. Lähihoitajan palkkataso (kotihoito-sairaalassa työskentelevä) 20 000 -28 000 CZK, sairaanhoitaja 30 000-32 000 CZK ja lääkärit 39 000-64 000 -104 000 CZK (riippuen kokemuksesta aloittelevat -ammattilaiset)
Asuminen
Asuimme paikallisessa hotellissa (Adam) omassa huoneessa (kahden hengen huoneessa), jonka ystävyyskoulu oli saanut järjestettyä edullisempaan hintaan. Järjestely toimi hyvin – jos joku ryhmästä sairastui tai kaipasi omaa aikaa, pystyi rauhoittumaan omassa rauhassa. Ratkaisu oli toki kalliimpi verrattuna esimerkiksi Airbnb-majoitukseen tai asuntolaan. Hotellin siivous toimi hyvin. Yleisissä tiloissa – kuten aulatiloissa jokaisessa kerroksessa ja pienessä ruokailu-/oleskeluhuoneessa – käytettiin voimakkaita sisustustuoksuja. Hotellilta oli lyhyt, noin 800 metrin matka sairaalaan.
Valmistimme aamupalat itse työpäivien aamuina, ja saimme tarvittavat aamupalatarvikkeet hotellilta jo edellisiltana, koska valmista aamiaista ei ollut saatavilla niin aikaisin kuin olisimme sitä tarvinneet. Käteistä ei tarvittu koko matkan aikana, mutta jos olisi käyttänyt paikallisliikennettä Trutnovissa tai matkustanut syrjäisemmille alueille, käteinen olisi ollut tarpeen. Sairaalassa ei ainakaan tällä kertaa ollut mahdollisuutta syödä ateriaa, mikä oli ehkä reissun pieni miinus – harkkapäivien ajan syötiin omia eväitä, ja vasta iltapäivällä oli mahdollista ruokailla muualla kaupungilla. Ravintoloiden hintataso oli kohtuullinen. Sairaalassa oli kahviautomaatteja ja välipala-automaatteja, jotka toimivat pankkikorteilla.
Muita käytännön neuvoja
Ihmiset olivat pääsääntöisesti ystävällisiä, iloisia, puheliaita ja avoimia – ainakin pienen tutustumisen jälkeen.
He olivat kiinnostuneita suomalaisten onnellisuudesta, ja esimerkiksi naishoitajat fanittivat Sanna Marinia ja Muumeja, tunsivat jääkiekon hyvin ja ihmettelivät muun muassa Suomen Alkoa.
Sairaalamaailmassa nuoremmat osaavat englantia melko hyvin, kun taas vanhemmilla kielitaito on usein heikompi – moni ymmärtää englantia, mutta ei mielellään puhu sitä. Osa heistä puhuu tai ymmärtää myös saksaa. Englannilla pärjää kuitenkin melko hyvin.
Kännykkään kannattaa ehdottomasti asentaa Google Kääntäjä, jotta saa selvää esimerkiksi keskustelujen sisällöstä ja sanojen merkityksistä (suomi–tšekki / englanti). Sovellus auttaa myös ymmärtämään, mitä ruokalistoilla lukee ja mitä teksteissä ylipäätään sanotaan – kuten ohjeissa, lehdissä ja televisiossa. Puheen kääntäminen tšekistä suomeksi osoittautui kuitenkin hankalaksi; omalla kohdallani nämä tilanteet onnistuivat huonosti.
Turvallisuus
Trutnov oli mielestäni turvallinen, ei liikuttu yksin pimeällä ja paikkakunta oli pieni ja rauhallinen. Kuljettiin työharjoittelupaikkaan aina yhdessä ryhmänä aamuisin. Koin kuitenkin, että Trutnovissa olisin uskaltanut kulkea yksin töihin, kuten kotonakin Suomessa. Jos olisin ollut Prahassa, tilanne olisi varmasti ollut toinen.
