Vyssi odborna skola zdravotnicka Trutnov
Vaihdon kohde: Oblastni nemocnice Trutnov a.s. /Vyssi odborna skola zdravotnicka Trutnov
Vaihdossaoloaika: 6.-19.11.2023
Vaihto-ohjelma/rahoitus: Erasmus+
Kuvaus kohdemaasta ja kaupungista
Tšekki
Tšekki on parlamentaarinen tasavalta, jonka hallituksen päämiehenä toimii pääministeri ja valtionpäämiehenä presidentti. Maa syntyi vuonna 1993, kun Tšekkoslovakia jakaantui Tšekkiin ja Slovakiaan. Tšekissä on 14 lääniä, joista yksi on sen pääkaupunki Praha. Kieli on tsekki, rahayksikkö on Tšekin koruna (CZK) ja asukkaita 10,51miljoonaa (2021).
Tšekin talouden tärkeimmät toimialat olivat vuonna 2020 teollisuus (28,1 %), tukku- ja vähittäiskauppa, kuljetus, majoitus- ja ravitsemistoiminta (17,5 %) sekä julkinen hallinto, maanpuolustus, koulutus-, terveys- ja sosiaalipalvelut (16,8 %). Tšekin viennistä 80 % on EU:n sisäistä (Saksa 33 %, Slovakia 8 % ja Puola 6 %); 2 % viennistä suuntautuu Yhdysvaltoihin. Tuonnista puolestaan 73 % tulee muista EU-maista (Saksa 28 %, Puola 9 % ja Alankomaat 7 %). Muut tärkeimmät tuontimaat ovat Kiina (11 %) sekä Yhdysvallat ja Venäjä (2 %).
Trutnov
Pinta-ala: 103,3 km²
Korkeus: 414 m
Trutnov on kaupunki Hradec Královén alueella Tšekin tasavallassa. Siellä on noin 30 000 asukasta. Historiallinen kaupungin keskusta on hyvin säilynyt ja lailla suojeltu kaupunkimuistomerkkialue.
Kaupunki sijaitsee hyvin lähellä Puolan rajaa. Kaupunki vaikutti vireälle ja eloisalle pienkaupungille jossa oli säilynyt vielä erikoiskivijalkaliikkeet hyvin. Kulttuurielämäkin vaikutti vireälle sekä ulkoilumahdollisuudet olivat hyvät etenkin erilaisten ulko-urheilulajien harrastaminen (kiipeily, pyöräily, hiihto, laskettelu, juoksu/kävely/patikointi).
Teollisuutta oli myös kaupungissa: elektroniikkateollisuutta, autoteollisuuden erilaisia komponentteja sekä maataloutta ja panimoteollisuutta sekä normaalin infran pyörittämiseen tarvittavaa yritystoimintaa: lvisi/rakentaminen/maanrakentaminen sekä kauppa/ravintola/turismi sekä sosiaalialan palveluja (kunnalliset sekä yksityiset).
Jakson tavoitteet ja tehtävät
Kahden viikon työharjoittelujakso toteutettiin ystävyyskoulun tekemän ohjelman mukaan. Koulu teki ja kertoi harjoitteluohjelman. Harjoittelupaikkana olivat paikallisen Trutnovin aluesairaalan eri osastot.
Harjoittelu suoritettiin laaditun ohjelman mukaisesti eri osastoilla tehden samoja työtehtäviä kuin mitä paikalliset nuoriso-opiskelijatkin tekivät työharjoittelussaan. Työtehtävät olivat lähihoitajan työtehtäviä sairaanhoitotyössä ja näitä asioita harjoittelimme käytännössä eli työssäopeimme sairaanhoitotyötä “oikeassa isommassa sairaalassa”.
Olimme jokainen vaihdossa oleva harjoittelija saaneet oman ohjelman harjoitteluosastoista ja itselläni oli harjoitteluosastoina: neurologinen osasto, postoperatiivinen osasto, naisten ja miesten kirurginen osasto sekä gynekologinen/synnytys osasto. Lisäksi kävimme vielä tutustumassa paikalliseen vanhainkotiin sekä saattohoitokotiin (koulun järjestämät tutustumiskohteet, tulkki/opas mukana koululta).
Tämä ulkomaan harjoittelujakso osui omalla kohdallani nappiin, koska olimme juuri aloittaneet sairaanhoitotyössä toimimisen tutkinnon osan opiskelun kotimaassa.
Miten jakso toteutui?
Jakso toteutui mielestäni hyvin ja olen erittäin tyytyväinen kokemaani.
Teimme normaaleja hoitotyön rutiineja mitä koto-Suomessakin: huolehdittiin potilaiden henkilökohtaisesta hygieniasta (wc/suihkutus/pesut) pitkin päivää niiden kohdalla jotka tarvitsivat apua, huolehdittiin päivittäisistä mittausrutiineista/kirjaamiset, avustettiin ruuan jaossa ja ruokailussa, jaettiin lääkkeet (suun kautta/infuusiot/injektiot jne) sekä tehtiin erilaisia hoitotoimenpiteitä: insuliinin pistot, lihakseen pistot, napapiikit, sidoksien laittoa, haavanhoitoa, näytteiden ottoa (virtsa, veri jne.) sekä normaalia jutustelua ja lohduttamista/tsemppaamista.
Opein paljon uusia taitoja mm. infuusioiden valmistelua, laboratoriokokeiden valmistelua etukäteen, esilääkityksiä sekä tukisukkien pukemista ennen leikkauksia sekä lisäksi pääsimme mukaan seuraamaan gynekologisella osastolla leikkauksia leikkuusaleissa (neljä eri leikkausta, peräkanaa/4h).
Sängyt ja yöpöydät sairaalassa olivat pääsääntöisesti hyväkuntoisia ja uudenaikaisia, sairaalarakennuksen eri osastot olivat eri vuosikymmeninä rakennettuja joten osa tiloista/osastoista oli vanhoja/ahtaita sekä osa uusia/väljiä.
Aseptiikka oli hieman lepsumpaa kaikella tasolla: hoitajien työkulttuurissa sekä myös potilastilojen siivouskulttuurissa. Työmoraali oli samanlainen kuin meillä, tietokoneilla työskentelyä oli vähemmän hlökunnalla ja päivittäisten hoitorutiinien tekemiset (mittaukset, kipu/vointi, kipulääkitys/lääkkenjaot/infuusiot jne) kirjattiin enemmän käsin paperille sekä vuoronvaihdoissa/käskynjaolla tiedonvaihto perustui käsin tehtyihin muistiinpanoihin, lähinnä lääkärit ja osastonhoitajat käyttivät tietokoneita sekä jokaisen osaston tehovalvontahuoneiden hoitajat.
Oppilaiden opetuskäytännöt poikkesivat meidän käytännöistä. Kaikki mitä oppilaat tekivät he näyttivät suoritettavan hoitotoimenpiteen alusta loppuun saakka (aloitusvalmistelut/valmistelu/toimenpide potilaalle/kirjaaminen/suoritusmerkintä) opettajalleen, kaiken piti mennä oikein/oikealla tavalla ja he saivat siitä aina hyväksyntämerkinnän potilapapereihin sekä vielä läsnäolomerkinnän oppilasvihkoonsa (että ovat olleet harkkapäivänä paikalla läsnä) sekä kirjasivat ylös minkälaisia työtehäviä olivat tehneet harkkojen aikana kolmannella ja neljännellä luokalla (nähnyt/tehnyt itse/harjoitellut koululla). Meillä suomessa harjoitellaan koululla ja sitten työssäoppimisessa oma työpaikkaohjaaja opastaa/neuvoo/valvoo että kaikki sujuu oikeaoppisesti.
Ergonomiaa ja kinestetiikkaa harjoitetiin aika vähän hoitotyössä ja heidän omalaisensa potilaan siirtolakanan käyttäminen hoitotyössä oli vielä lapsen kengissä eli aloitteluvaiheessa.
Hoitotyössä havaittujen erilaisten pahojen haavaumien tai painehaavojen hoitoon ei paneuduttu/puututtu ehkä niin syvällisesti ja/tai niin tarkasti kuin Suomessa (ajattelumalli ei kuulu minulle ellei potilas ole juuri “tämän haavan” takia sairaalassa potilaana).
Oppilaiden pukutilat/ruokailutilat/ruokailumahdollisuudet olivat vähän huonossa kantimissa joillain osastoilla, syötiin pukutiloissa tai kellarin käytävillä omia eväitä ja näin teki myös osa henkilökunnasta (tai sitten eivät ehkä olleet vakituisia työntekijöitä).
Hoitotyötä tekevien työvuorot sairaalassa olivat 6-18 ja 18-6. Lähihoitajan palkkataso (kotihoito-sairaalassa työskentelevä) 20 000 -28 000 CZK, sairaanhoitaja 30 000-32 000 CZK ja lääkärit 39 000-64 000 -104 000 CZK (riippuen kokemuksesta aloittelevat -ammattilaiset).
Asuminen
Asuin (-mme) paikallisessa hotellissa (Adam) ja omassa huoneessa (2h huone, ystävyyskoulu saanut halvemmalla järjestettyä hinnat), tämä järjestely toimi hyvin (jos ryhmästä osa sairastui tai halusi omaa aikaa niin sai rauhoittua omassa rauhassa) toki ratkaisu oli kallis verrattuna esim airbnb:hen tai asuntolaan. Siivous hotellissa toimi.
Aamupalat teimme itse työpäivien aamuina ja saimme aamupalavärkit hotellilta jo edellisiltana koska valmista aamupalaa ei saanut vielä siihen aikaan kun olisimme tarvinneet (reilun viikon jälkeen aamupalatarvikkeet tuntui pursuavan jo korvista ulos kun värkit olivat jatkuvasti samaa).
Käteistä rahaa eli paikallista valuuttaa ei tarvinnut koko reissun aikana mutta jos olisi matkustanut paikallisliikenteellä (Trutnovissa) tai olisi siirrytty vielä syrjemmälle niin siellä olisi tarvittu käteistä.
Sairaalassa ei ollut ainakaan tällä kertaa mahdollisuutta syödä ateriaa joka oli ehkä kohtalainen miinus reissussa eli omailla eväillä mentiin harkkapäivät ja vasta iltapäivällä oli ruokailumahdollisuus muualla kaupungilla. Ateroiden hintataso oli kohtuullinen kaupungilla. Sairaalassa oli kahviautomaatteja sekä myös välipala-automaatteja jotka toimivat pankkikorteilla.
Jos kärsii pahasta sisäilmaongelmasta niin voi olla tämän hotellin yleiset tilat ehkä ongelmallisia (aulatilat joka kerroksessa, pienruokailuryhmähuone), näissä tiloissa käytetyt sisustustuoksut olivat voimakkaita.
Muita käytännön neuvoja
Ihmiset olivat pääsääntöisesti ystävällisiä ja iloisia sekä puheliaita ja avoimia, ainakin pienen tutustumisen jälkeen. He olivat kiinnostuneita suomalaisten onnellisuudesta ja mm. naishoitajat fanittivat Sanna Marinia, Muumeja ja tunsivat jääkiekosta sekä ihmettelivät Suomen Alkoa jne.
Englannilla pärjää melko hyvin mutta yhdessä ruokapaikassa oli ongelmia kielen kanssa ja tämäkin oli vain yhden henkilön kohdalla, muu henkilökunta osasi pelastaa tilanteen. Sairaalamaailmassa nuoremmat osaavat englantia melkoisen hyvin, vanhemmat osaavat jo hieman vähemmän (osaavat kuunnella/ymmärtävät englantia mutta eivät puhu mielellään) ja jotkut heistä mm. puhuvat/osaavat saksaa.
Ehdottomasti tarvitsee asentaa kännykkään google-kääntäjän että saa selville mm. mistä keskustellaan/mistä puhutaan ja mitä tarkoittaa (suomi-tsekki/englanti) ja mitä ruokalistoilla on kirjoitettu ruoka-annoksista ja kaikessa muussakin auttaa ymmärtämään mitä on tekstinä kirjoitettu (ohjeet, lehdet, tv jne). Puheen kääntäminen google-kääntäjällä suomeksi oli vaikeaa (tsekistä suomeksi), itselläni onnistui huonosti nämä tilanteet.
Turvallisuus
Trutnov/kohde oli mielestäni turvallinen, ei liikuttu yksin pimeällä ja paikkakunta oli pieni ja rauhallinen. Kuljettiin työharjoittelupaikkaan aina yhdessä ryhmänä aamusin, mutta jos olisin ollut yksin olisi tilanne ollut ehkä toinen. Koen kuitenkin että Trutnovissa olisin uskaltanut kulkea yksin töihin kuten kotonakin Suomessa, mutta jos olisi ollut Prahassa niin tilanne olisi varmasti ollut jo toinen. Majapaikalta/hotelli Adamista oli lyhyt matka sairaalaan (vajaat 800m kävellen eli vajaat 15min).
